tiistai 12. marraskuuta 2013

Aiheena ratsastus

Tämän teksin/tehtävän tarkoituksena on käsitykseni mukaan esitellä itseä kiinnostava aihe, sellainen mistä aion kirjoittaa jatkossa enemmänkin. Itse tehtävän anto jäi  minulle epäselväksi, mutta kokeilen saada aikaan jotain tekstiä :)

Aiheenani on ratsastus. Harrastus tai oikeastaan elämäntapa, jonka ansiosta olen löytänyt itseni, saanut mahtavia kokemuksia, sekä saanut käsityksen siitä mitä tahdon kokoikäni tehdä. Hevoset tulivat elämääni 10 vuotta sitten. Omia hevosia ja poneja on ollut useita. Niiden kanssa olen kilpaillut ja valmentautunut aktiivisesti. Pointtihan tässä kirjoituksessa oli tuoda esille se miksi juuri ratsastus on aiheenani. Toivottavasti tajusitte sen tuosta sekalaisesta selityksestä. Se vain on ollut iso osa elämääni ja toivon mukaan tulee olemaankin vielä pitkään. Seuraan uutisia ja kilpailutuloksia vapaa-ajallani joka tapauksessa ja haaveilen itsekin vielä palaavani kisakentille. Tuntuisi siis hiukan oudolta valita jokin muu aihe. Miksi ottaa jotain mikä ei kiinnosta, kun tarjolla on aihe joka on minulle tärkeä?


Ratsastushan on siis lyhyesti sanottuna hevosen ja ihmisen välistä yhteistyötä. Sitä yhteistyötä voi harrastaa niin sileällä ratsastaessa, esteitä hypätessä, maastossa kävellessä, laukkaradalla, kuin lukemattomissa muissakin tilanteissa. Hevoset ovat olleet osa ihmisten elämää kautta historian ja ovat sitä edelleen. Suomessa ratsastuksen harrastajien määrä lisääntyy ja näkyvyys kasvaa. Toivottavasti saisin itsekkin tehdä oman osani tämän harrastuksen tuomisessa vieläkin laajempaan tietoisuuteen ihmisten parissa. En nyt kuitenkaan syvenny asiaan tarkemmin. Kirjoitan laajempia kuvauksia lajista ja siihen liittyvistä asioista tulevissa postauksissa.

Muotokuvia moneen makuun

Pitkästä aikaa vaihtelua kirjoittamiseen ja lukemiseen, vierailimme tänään Lahden taidemuseossa! Museossa on meneillään Muotokuva-näyttely, 111 teosta, 56 eri taiteilijaa. Näyttely oli rakennettu mielestäni hienosti ja asettelut olivat jotenkin loogisia. Yläkerran taulut oli tunnelmaltaan synkempiä ja sävyiltään tummia. Alakertaan mennessä taas tauluista huokui pehmeys, valoisuus ja tyyneys.

Taidemuseovierailu oli omallatavallaan kovin rentouttava, mutta tietyt teokset laittoivat kyllä ajatukset juoksemaan ja kovaa. Tässä muutamia suosikkejani:




Tulva
Anni Henriksson

Tulva oli ehdottomasti se teos näyttelystä, jonka tahtoisin koristamaan omaa kotiani. Lämpimät sävyt, himmeästi erottuvat kasvot, kauniit pisarat, sekä viimeisen silauksen antavat taustalla erottuvat puun syyt. Teosta katsoessa en oikein osannut päättää minne katseeni tarkentaisin. Juuri tällaiset teokset ovat mieleeni, niiden kohdalle pitää pysähtyä ja jäädä miettimään. Pelkkä yksi vilkaisu ei riitä kertomaan koko tarinaa.











Veikko Pöysti (26.6.1909-23.13.1942)
Maija Toropainen

Maija Toropainen oli tuonut esille mielestäni yhden mielenkiintoisimmista teoksista koko näyttelyssä. Teokseen li
ittyy oikeasti tarina ja historiaa. Myös taulun pieni koko ja pyöreä muoto erottavat sen selkeästi joukosta. Veikko Pöystin muotokuva on sarjasta Suomalainen vastarintaliike, teloitetut sankarit. Veikko oli yksi ensimmäisistä aseista kieltäytyjistä ja joutui sen takia teloitetuksi. Melko brutaalia mielestäni. Punainen taustaväri ja se tunne että katsoja näkee Veikon aseenkiikarin läpi luovat aiheeseen sopivan vaikutelman. Pieni taulu, mutta kun se herättää tarinallaan ajatukseni.




Ammutaanhan hevosiakin
Sampsa Sarparanta

Tässä on teos joka avasi koko näyttelyn. Klassisen kaunis muotokuva taitelijan tytöstä. Ympärillä on kuitenkin paljon tyhjää tilaa mikä ei ole niin tyypillistä muotokuville. Oppaamme mukaan tyhjä tila liittyy teoksen nimeen. Nimi on sama kuin lama-ajasta kertovalla kuuluissalla kirjalla. Tässä tila ja harmaat sävyt kuvaavat siis lamaa. Mielestäni taustan tyhjyys ja rauhallinen väritys luovat siitä pehmeän, sekä helposti katsottavan. Siihen pystyy jotenkin uppoutumaan ja unohtamaan muut asiat. Tämä ei herättänyt minussa niin paljoa ajatuksia, mutta juuri siksi se on yksi suosikeistani. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.



Mielenkiintoisia teoksia olisi ollut vaikka kuinka paljon. Meidät on kuitenkin opastettu pitämään blogitekstit lyhyinä, niinpä esittelyssä olivat vain nämä kolme. Toivottavasti saitte näistä jotain irti.


-Jatta

maanantai 4. marraskuuta 2013

Lukeva journalisti

Viime viikonloppuna vierailimme opiskelija porukalla Lahdessa olleilla Kätevä, tekevä, lukeva-messuilla. Luonnollisesti me journalistit perehdyimme tarkemmin lukeva-osuuden ohjelmaan. 

Etelä-Suomen sanomat oli järjetänyt messuille paneelikeskustelun, johon osallistuivat äidinkielenopettaja Suvi Kaipiainen, ESS:n toimituspäällikkö Elina Salo, kirjailija Kalle Veirto, urheiluselostaja Antero Mertaranta, sekä itseään umpilahtelaiseksi räppäiksi kutsuva Brädi. Keskustelua isännöi Etelä-Suomen sanomien päätoimittaja Heikki Hakala. Mielenkiintoinen joukko, oli ensimmäinen ajatukseni heidän kaikkien esittäydyttyä. Keskustelun aiheena oli monimediallinen lukeminen. Täytyy myöntää etten saanut itse aiheesta kamalasti irti, en taida vieläkään oikein ymmärtää mitä se edes tarkoittaa. 

Pienen alkukankauden jälkeen huomasin, että alkoivat puhujat päästä pikkuhiljaa vauhtiin ja keskustelua alkoi oikeasti syntyä. Alkuun kun näytti siltä, että jokainen puhuja jutteli vähän niitä näitä vuorollaan, mutta heidän keskenäinen vuorovaikutuksensa jäi olemattomaksi. Tuntui ettei kukaan uskalla ottaa toisen sanomaan kantaa, tai voihan se olla mahdollista heillä ei vain ollut siihen liittyen mitään sanottavaa (voiko tosin kukaan kuvitella Antero Mertarantaa sanattomana?).  Muutaman hyvän yleisökysymyksen jälkeen keskustelua siis kuitenkin syntyi ja juuri silloin aika loppui. Itselleni jäi hieman tyhjä olo, eikö esittelyt olisi voineet olla vaikka hieman lyhyempiä? Niin että itse keskusteluun olisi jäänyt enemmän aikaa. Nyt tuntui siltä että kaikki loppui kesken. 

Parhaiten mieleeni lyhyehköstä keskustelusta jäi Brädin paljastus. Hän nimittäin vastoin monien ennakkoluuloja kertoi olevansa ahkera lukija. Keikkamatkoilla ja muutenkin tulee kuulemma luettua paljonkin. Kirjoita kun saa myös hyviä aiheita ja ideoita lyriikoihin. Miksei niistä saisi siis myös ideoita meidän journalistien teksteihin? Uskon että useimmat journalistit lukevat paljon. Tai ainakin toivon niin. Täytyyhän nyt tällä alalla osata lukeakin, ei vaan kirjoittaa. 

Itse luen kyllä paljon kirjoja ja lehtiä, mutten koskaan ole sen tarkemmin etsinyt niistä juttujen aiheita. Tuntuu hölmöltä kun sitä nyt ajattelee. Totta kai siellä on ideoita, ne pitää vain bongata. Niin kuin arkielämästäkin. Lukeminen on tietenkin journalistelle tärkeää ei vain ideoiden kannalta, vaan myös siksi että sieltä saa myös esim. uusia kielikuvia. Nyt vaan siis kaikki journalistit kirjat kouraan ja eikun lukemaan. Bongaillaan uusia sanoja, kiertoilmaisuja, sekä loistavia juttujen aiheita!

-Jatta