tiistai 27. elokuuta 2013

Ensimmäinen kouluviikko

Toinen viikko journalismi-linjalla on alkanut ja en ole vielä kertaakaan katunut päätöstäni tulla tänne Lahteen. Tietenkin välillä tulee hetkiä jolloin tuntee itsensä hieman yksinäiseksi, mutta uskon että se kuuluu asiaan kun on kokonaan uusi kaupunki kyseessä. Kaikki menee kuitenkin parempaan suuntaan kokoajan, alan pikkuhiljaa oppia jopa tuntemaan kaupunkia ja ihmisiä paremmin. Muutama viikko lisää ja tunnen varmasti olevani kuin kotikaupungissani. 

Palataan hetkeksi ensimmäiseen viikkooni kansanopistolla. Ensimmäisestä päivästäni olenkin kertonut jo aiemmassa tekstissäni ja toinen päivä sujui vielä samanlaisissa tunnelmissa, keskityimme eniten tutustumaan toisiimme ja uuteen koulutukseen. Keskiviikkona aloimme jo päästä oikean koulunkäynnin makuun, kävimme läpi läksyksi saamiamme lehtiartikkeleita. Tehtävän tarkoituksena oli siis tutustua sinulle annettuun artikkeliin ja esitellä se luokalle. Itse sain artikkelikseni Edward Snowdenia koskevan artikkelin ja pidin siitä todella, olenhan muutenkin seurannut kyseisen henkilön tekemää tietovuotoa uutisista. Mielestäni tehtävä oli siis mielenkiintoinen ja oli jännää huomata miten eri asioita ihmiset huomioivat omien artikkeliensa esittelyssä. Keskiviikon jälkeen olin entistäkin kiitollisempi uudesta ryhmästämme, tämän ryhmän kanssa saimme jo parin koulupäivän aikana oikein hyviä keskusteluja aikaiseksi, enemmän ja vähemmän artikkeleihin liittyen. Minä kun rakastan käydä kunnon keskusteluja tällaisista asioista ryhmän kesken.Torstaina aloimme työstää oma elämänkertatarinoitamme. Tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta heti alusta alkaen. Ainoa asia mikä tehtävässä mietitytti minua, oli se että kuinka saisin kaiken mahtumaan kolmelle sivulle. Tarinan aloittaminen tuntui vaikealta, mutta kun sain muutaman lauseen kirjoitettua, alkoi tekstiä tulla kuin itsestään. Tekstiä tulikin sitten huomaamatta neljä sivua yhdessä päivässä, perjantaiksi miulle jäikin sitten tehtäväksi enää tiivistää yksi sivullinen tekstiä kokonaan pois. Ei helppo homma, tuntui että jouduin kirjoittamaan koko tarinan uudestaan. Päivän loppuun mennessä sain sen kuitenkin tehtyä ja sain huokaista helpotuksesta. Kielioppivirheitä tarinaan tuli varmasti runsaasti, sillä näin alkuvuodesta ei ihan kaikki pilkkusäännöt ole muistissa (yhdyssanoista puhumattakaan), mutta toivon mukaan se kielioppikin sieltä alkaa taas muistumaan mieleen. Tämä oma elämänkertatarina oli oikein hyvä tapa aloittaa vuosi ja omalla tavallaan helppo aihe aloittaa kirjoittaminen. Minun kohdalla tuo oman elämän pettymysten ja kohokohtien läpikäyminen oli myös henkisesti antoisaa. Välillä kesken kirjoittamisen tuntui siltä, että kohta alan itkemään joko ilosta tai surusta. Kaiken kaikkiaan sain tehtävästä paljon enemmän irti kuin alkuun odotin. Perjantaina kävin myös koko viikon odottamani HOPS-keskustelun (henkilökohtainen opintosuunnitelma) opettajamme kanssa. Tässä keskustelussa sain kertoa omia mielenkiinnonkohteitani, kuten esiintyminen, sekä omia tavoittetani ja toiveitani tulevaan vuoteen liittyen. Tämän keskustelun aikana tajusin, että tämä koulu on tosiaan erilainen kuin mikään aiemmin käymäni, täällä pääsen oikeasti tekemään asioita jotka minua kiinnostavat ja mistä on minulle hyötyä. 

Ensimmäinen viikko sujui siis oikein hyvin ja nopeasti. Sanoin jopa eräälle luokkatoverilleni, etten oikeastaan edes ehtinyt odottaa viikonloppua, eikä maanantaina kouluun tuleminen tuntunut ollenkaan hankalalta. Tietenkin koulua on mennyt vasta yksi viikko, mutta joka tapauksessa olen onnellinen että kaikki on ainakin toistaiseksi sujunut paremmin kuin osasin odottaa. Ainoa asia mikä on takkuillut minun kohdallani, on ollut tämän blogin kirjoittaminen. Olen aloittanut tämänkin tekstin moneen kertaan, mutta en ole ikinä saanut sitä valmiiksi, on tuntunut siltä ettei oikein ole tarpeeksi tekstiä vielä julkaistavaksi. Ehkä tämäkin kirjoittaminen alkaa sujua, kunhan vielä jonkin aikaa harjoittelen.

-Jatta

tiistai 20. elokuuta 2013

Uusia asioita


Tänään se alkoi, uusi koulu, uusi kaupunki, uudet ihmiset ja minun blogini. Mikään näistä edellä mainituista ei kuulunut suunnitelmiini vielä puoli vuotta sitten, kaikista vähiten tämä blogi. Näin se elämä vain kuitenkin vie mukanaan, enkä tällä hetkellä näe missään valittamisen aihetta. Olen oikeastaan todella positiivisesti yllättynyt siitä miten kaikki täällä Lahdessa on lähtenyt menemään, vaikka vielä voi tietenkin olla hiukan liian aikaista sanoa noin. Aika näyttää tuliko nyt hengähdettyä liian aikaisin. Toivotaan ettei.

Olen aina ollut hiukan kateellinen ihmisille, jotka ovat koko elämänsä tienneet mitä tahtovat tehdä isona. Itselläni kun vastaus tuohon mummin esittämään kysymykseen vaihtui joka kerta, milloin halusin olla tarjoilija ja milloin astronautti (vaatimatonta eikö vain?). Tämän hetken suunnitelma on kuitenkin pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa ja kesällä uskalsin ottaa ensimmäisen askeleeni sitä kohti. Kesäkuussa hain kouluun Lahden kansanopistoon journalismilinjalle ja heinäkuussa sain kotiin kirjeen, joka kertoi minun tulleen hyväksytyksi koulutukseen. Ensimmäistä kertaa 19 vuotisen  elämäni aikana tämä tyttö alkoi oikeasti odottaa koulun alkua innolla.

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, ei ensimmäinen päivä uudessa koulussa ollut missään mielessä ainakaan pettymys. Ihmiset ovat mukavia, itse koulutus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että pääsemme oikeasti tutustumaan tähän alaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Koulu alkoi siis maanantaina 19.8.2013 syyslukukauden avajaisilla. Tilaisuudessa meille esiteltiin koulunhenkilökunta ja koulu, sekä rehtori piti pienen puheen. Tilaisuuden lopuksi kokoonnuimme oman journalismiryhmämme kanssa tutustumaan toisiimme ja keskustelemaan tulevasta vuodesta. Monen kasvoilla näkyi pieni hämmästys, kun opettaja kaivoi puhelimensa esiin ja kertoi ottavansa meistä kaikista kuvat. Ensimmäinen oma reaktioni oli juurikin se hämmästys, miksi kummassa opettaja meistä kuvia tahtoo ottaa? Kauaa ei onneksi tarvinnut miettiä, kun asiaan löytyikin jo varsin looginen vastaus: teemme listan josta löytyy kaikkien oppilaiden kuvat ja nimet. Varsin hyvä idea, joten tuntuu jokseenkin oudolta ettei tuota ole koskaan aiemmin eteeni tullut (olen kuitenkin elämäni aikana ehtinyt käydä seitsemää erikoulua, eli monia opettajia on tullut tavattua). Pienen kuvaussessiomme jälkeen siirryimme ruokailemaan, missä pääsin tutustumaan muutamaan uuteen ryhmäläiseeni hiukan paremmin. Oikein kiva huomata kuinka nopeasti uudessa koulussa ja aivan uudessa kaupungissakin saa tuttuja.

Päivän päätteeksi menimme tutustumaan uusiin luokkatiloihimme, haastattelimme ja esittelimme toisemme, sekä kävimme vielä läpi sitä mitä toimittajantyö on. Ennen kotiin lähtö saimme vielä muutaman kotitehtävän heti ensimmäisen päivän kunniaksi. Tehtävistä ensimmäinen oli tämän blogin aloittaminen ja ensimmäisen tekstin kirjoittaminen, tehtävä numero kaksi oli sanomalehdestä otettuun juttuun perehtyminen. Tehtävät ovat mielenkiintoisia, vaikka ajatusta blogin perustamisesta tosissaan alkuun aikalailla vierastinkin. Ainut asia mikä jäi itseäni hiukan mietityttämään on se että minä tykkään saada tarkat ohjeet tehtäviä varten (tästä yritän kyllä päästä parhaani mukaan eroon) ja erityisesti blogin kirjoittamista varten meillä on todella vapaat kädet. Uskon kyllä että nyt kun olen saanut ensimmäisen tekstini kirjoitettua, alkaa tämä helpottaa ja olen huomannut, että eihän tämä niin pelottavaa olekaan kuin alkuun luulin J

-Jatta