tiistai 27. elokuuta 2013

Ensimmäinen kouluviikko

Toinen viikko journalismi-linjalla on alkanut ja en ole vielä kertaakaan katunut päätöstäni tulla tänne Lahteen. Tietenkin välillä tulee hetkiä jolloin tuntee itsensä hieman yksinäiseksi, mutta uskon että se kuuluu asiaan kun on kokonaan uusi kaupunki kyseessä. Kaikki menee kuitenkin parempaan suuntaan kokoajan, alan pikkuhiljaa oppia jopa tuntemaan kaupunkia ja ihmisiä paremmin. Muutama viikko lisää ja tunnen varmasti olevani kuin kotikaupungissani. 

Palataan hetkeksi ensimmäiseen viikkooni kansanopistolla. Ensimmäisestä päivästäni olenkin kertonut jo aiemmassa tekstissäni ja toinen päivä sujui vielä samanlaisissa tunnelmissa, keskityimme eniten tutustumaan toisiimme ja uuteen koulutukseen. Keskiviikkona aloimme jo päästä oikean koulunkäynnin makuun, kävimme läpi läksyksi saamiamme lehtiartikkeleita. Tehtävän tarkoituksena oli siis tutustua sinulle annettuun artikkeliin ja esitellä se luokalle. Itse sain artikkelikseni Edward Snowdenia koskevan artikkelin ja pidin siitä todella, olenhan muutenkin seurannut kyseisen henkilön tekemää tietovuotoa uutisista. Mielestäni tehtävä oli siis mielenkiintoinen ja oli jännää huomata miten eri asioita ihmiset huomioivat omien artikkeliensa esittelyssä. Keskiviikon jälkeen olin entistäkin kiitollisempi uudesta ryhmästämme, tämän ryhmän kanssa saimme jo parin koulupäivän aikana oikein hyviä keskusteluja aikaiseksi, enemmän ja vähemmän artikkeleihin liittyen. Minä kun rakastan käydä kunnon keskusteluja tällaisista asioista ryhmän kesken.Torstaina aloimme työstää oma elämänkertatarinoitamme. Tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta heti alusta alkaen. Ainoa asia mikä tehtävässä mietitytti minua, oli se että kuinka saisin kaiken mahtumaan kolmelle sivulle. Tarinan aloittaminen tuntui vaikealta, mutta kun sain muutaman lauseen kirjoitettua, alkoi tekstiä tulla kuin itsestään. Tekstiä tulikin sitten huomaamatta neljä sivua yhdessä päivässä, perjantaiksi miulle jäikin sitten tehtäväksi enää tiivistää yksi sivullinen tekstiä kokonaan pois. Ei helppo homma, tuntui että jouduin kirjoittamaan koko tarinan uudestaan. Päivän loppuun mennessä sain sen kuitenkin tehtyä ja sain huokaista helpotuksesta. Kielioppivirheitä tarinaan tuli varmasti runsaasti, sillä näin alkuvuodesta ei ihan kaikki pilkkusäännöt ole muistissa (yhdyssanoista puhumattakaan), mutta toivon mukaan se kielioppikin sieltä alkaa taas muistumaan mieleen. Tämä oma elämänkertatarina oli oikein hyvä tapa aloittaa vuosi ja omalla tavallaan helppo aihe aloittaa kirjoittaminen. Minun kohdalla tuo oman elämän pettymysten ja kohokohtien läpikäyminen oli myös henkisesti antoisaa. Välillä kesken kirjoittamisen tuntui siltä, että kohta alan itkemään joko ilosta tai surusta. Kaiken kaikkiaan sain tehtävästä paljon enemmän irti kuin alkuun odotin. Perjantaina kävin myös koko viikon odottamani HOPS-keskustelun (henkilökohtainen opintosuunnitelma) opettajamme kanssa. Tässä keskustelussa sain kertoa omia mielenkiinnonkohteitani, kuten esiintyminen, sekä omia tavoittetani ja toiveitani tulevaan vuoteen liittyen. Tämän keskustelun aikana tajusin, että tämä koulu on tosiaan erilainen kuin mikään aiemmin käymäni, täällä pääsen oikeasti tekemään asioita jotka minua kiinnostavat ja mistä on minulle hyötyä. 

Ensimmäinen viikko sujui siis oikein hyvin ja nopeasti. Sanoin jopa eräälle luokkatoverilleni, etten oikeastaan edes ehtinyt odottaa viikonloppua, eikä maanantaina kouluun tuleminen tuntunut ollenkaan hankalalta. Tietenkin koulua on mennyt vasta yksi viikko, mutta joka tapauksessa olen onnellinen että kaikki on ainakin toistaiseksi sujunut paremmin kuin osasin odottaa. Ainoa asia mikä on takkuillut minun kohdallani, on ollut tämän blogin kirjoittaminen. Olen aloittanut tämänkin tekstin moneen kertaan, mutta en ole ikinä saanut sitä valmiiksi, on tuntunut siltä ettei oikein ole tarpeeksi tekstiä vielä julkaistavaksi. Ehkä tämäkin kirjoittaminen alkaa sujua, kunhan vielä jonkin aikaa harjoittelen.

-Jatta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti