Tänään se alkoi, uusi koulu, uusi kaupunki, uudet ihmiset ja
minun blogini. Mikään näistä edellä mainituista ei kuulunut suunnitelmiini
vielä puoli vuotta sitten, kaikista vähiten tämä blogi. Näin se
elämä vain kuitenkin vie mukanaan, enkä tällä hetkellä näe missään valittamisen
aihetta. Olen oikeastaan todella positiivisesti yllättynyt siitä miten kaikki
täällä Lahdessa on lähtenyt menemään, vaikka vielä voi tietenkin olla hiukan
liian aikaista sanoa noin. Aika näyttää tuliko nyt hengähdettyä liian aikaisin.
Toivotaan ettei.
Olen aina ollut hiukan kateellinen ihmisille, jotka ovat koko
elämänsä tienneet mitä tahtovat tehdä isona. Itselläni kun vastaus tuohon
mummin esittämään kysymykseen vaihtui joka kerta, milloin halusin olla
tarjoilija ja milloin astronautti (vaatimatonta eikö vain?). Tämän hetken
suunnitelma on kuitenkin pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa ja kesällä
uskalsin ottaa ensimmäisen askeleeni sitä kohti. Kesäkuussa hain kouluun Lahden
kansanopistoon journalismilinjalle ja heinäkuussa sain kotiin kirjeen, joka
kertoi minun tulleen hyväksytyksi koulutukseen. Ensimmäistä kertaa 19
vuotisen elämäni aikana tämä tyttö alkoi
oikeasti odottaa koulun alkua innolla.
Kuten aiemmin jo mainitsinkin, ei ensimmäinen päivä uudessa
koulussa ollut missään mielessä ainakaan pettymys. Ihmiset ovat mukavia, itse
koulutus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että pääsemme oikeasti
tutustumaan tähän alaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Koulu alkoi siis
maanantaina 19.8.2013 syyslukukauden avajaisilla. Tilaisuudessa meille
esiteltiin koulunhenkilökunta ja koulu, sekä rehtori piti pienen puheen.
Tilaisuuden lopuksi kokoonnuimme oman journalismiryhmämme kanssa tutustumaan
toisiimme ja keskustelemaan tulevasta vuodesta. Monen kasvoilla näkyi pieni
hämmästys, kun opettaja kaivoi puhelimensa esiin ja kertoi ottavansa meistä
kaikista kuvat. Ensimmäinen oma reaktioni oli juurikin se hämmästys, miksi
kummassa opettaja meistä kuvia tahtoo ottaa? Kauaa ei onneksi tarvinnut
miettiä, kun asiaan löytyikin jo varsin looginen vastaus: teemme listan josta
löytyy kaikkien oppilaiden kuvat ja nimet. Varsin hyvä idea, joten tuntuu
jokseenkin oudolta ettei tuota ole koskaan aiemmin eteeni tullut (olen
kuitenkin elämäni aikana ehtinyt käydä seitsemää erikoulua, eli monia opettajia
on tullut tavattua). Pienen kuvaussessiomme jälkeen siirryimme ruokailemaan,
missä pääsin tutustumaan muutamaan uuteen ryhmäläiseeni hiukan paremmin. Oikein
kiva huomata kuinka nopeasti uudessa koulussa ja aivan uudessa kaupungissakin
saa tuttuja.
Päivän päätteeksi menimme tutustumaan uusiin
luokkatiloihimme, haastattelimme ja esittelimme toisemme, sekä kävimme vielä
läpi sitä mitä toimittajantyö on. Ennen kotiin lähtö saimme vielä muutaman
kotitehtävän heti ensimmäisen päivän kunniaksi. Tehtävistä ensimmäinen oli
tämän blogin aloittaminen ja ensimmäisen tekstin kirjoittaminen, tehtävä numero
kaksi oli sanomalehdestä otettuun juttuun perehtyminen. Tehtävät ovat
mielenkiintoisia, vaikka ajatusta blogin perustamisesta tosissaan alkuun
aikalailla vierastinkin. Ainut asia mikä jäi itseäni hiukan mietityttämään on
se että minä tykkään saada tarkat ohjeet tehtäviä varten (tästä yritän kyllä
päästä parhaani mukaan eroon) ja erityisesti blogin kirjoittamista varten
meillä on todella vapaat kädet. Uskon kyllä että nyt kun olen saanut
ensimmäisen tekstini kirjoitettua, alkaa tämä helpottaa ja olen huomannut, että
eihän tämä niin pelottavaa olekaan kuin alkuun luulin J
-Jatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti